keskiviikko 5. elokuuta 2020

Tämän blogin loppu

Into blogin kirjoittamiseen ei ole yrityksistä huolimatta palannut, joten lienee aika kuopata tämä blogi täältä roikkumasta. Kiitos kaikille blogiani vuosien aikana lukeneille ja postauksiin kommentoineille!
Jätän blogin vielä joksikin aikaa esille luettavaksi, mutta jossain vaiheessa varmaan sen poistan. 

Minun ja hevosteni touhuja voi edelleen seurata niin Facebookissa ( Onnenhevoset) kuin Instagramissakin ( henkilökohtainen tili @annamennola ja yritystili @onnenhevoset_oy). 

Hyvää jatkoa kaikille ja nähdään!

T:Anna ja hepat


perjantai 1. toukokuuta 2020

Hauskaa vappua!


Hauskaa vappua kaikille blogin lukijoille,
koronasta huolimatta!

Toivottavat Anna ja hepat

lauantai 28. maaliskuuta 2020

#talliarkipyörii

Parisen viikkoa on nyt ihmetelty koronan hiljentämää elämää nin tallilla kuin muussakin elämässä. Kotiolot tosin ovat aikaisempaa vilkkaammat, kun koululaiset jäivät etäopetukseen. Puolison työt sen sijaan jatkuvat ennallaan tilanteesta huolimatta.

Myös tallin puolella arki jatkaa kulkuaan entiseen malliin lukuun ottamatta sitä, että asiakkaiden palveleminen jäi pois. Hevoset ruokitaan, viedään ulos, liikutetaan ja kengitetään, tallia ja tarhoja siivotaan, heinäkuormia haetaan.
Nipan kanssa maastossa tänään.
Vaikka elämä jatkuu oikeastaan aika normaalin oloisena, silti tiedetään että maailma ei koskaan enää palaa ihan entisenlaiseksi tämän jälkeen. Mutta tarvitseeko sen edes palata? Itse ainakin uskon, että tästä kriisistä seuraa pitemmällä tähtäimellä myös jotain hyvää. Jollain tavalla tuntui, että maailma oli ihan kuin ylikuumentunut. Ihmiset matkustelivat hirveästi, koko ajan oli hurjasti kaikkia tapahtumia., koko jan oli kiire. Itselläni ainakin oli tunne, että vaikka koko ajan tein ja touhusin paljon, niin silti olisi pitänyt pystyä tekemään vielä enemmän. Tällainen pakollinen tauko on jollain tavalla jopa helpottava ja tervetullut, vaikka taukoon johtanut syy onkin tietysti ikävä ja pelottavakin.

Hevosten kanssakaan ei hetkeen tarvitse miettiä aikatauluja, ei suunnitella tunteja asiakkaille eikä laatia treeni- ja kilpailukalentereita. Voidaan tehdä sitä mikä minäkin päivinä huvittaa. Treenailla koulukiemuroita kentällä, viilettää kärryillä pitkin kyläteitä tai köpötellä hissukseen maastossa keväistä luontoa ihailemassa.

Katse tulevaisuuteen, millainen se sitten onkaan.
Sillä kaikesta maailman myllerryksestä huolimatta kevät tulee kuitenkin. Tänään Nipan kanssa bongasimme maastolenkillä ensimmäiset leskenlehdet, kukkivat näsiät ja elämää kuhisevan muurahaispesän. Kohta alkavat ensimmäiset ruohonkorret pilkistellä maasta ja kuukauden päästä toivottavasti päästään laitumien rakennuspuuhiin.

Kohta on taas tämä aika!

tiistai 17. maaliskuuta 2020

Koronakevät

Omituista talvea seurasi näköjään vielä kummallisempi kevät. Yhtäkkiä kaikki pyöriikin vain koronaviruksen ympärillä. Tälle keväälle ei tule raveja, matkaratsastuskisoja eikä näyttelyitä, ei liioin mitään hevostapahtumia. Kaiken suunnitellun on saanut vetää kalenterista yli.

Tässä tilanteessa katsoin viisaammaksi laittaa myös yritykseni toiminnan tauolle toistaiseksi. Niin ihana harrastus kuin hevostelu onkin, se ei kuitenkaan ole pakollista muille kuin meille, joilla on omia hevosia. Niiden hoidosta ja liikutuksesta on tietenkin huolehdittava mahdollisimman normaalisti myös poikkeusolosuhteissa.

Onneksi olen itse vain sivutoiminen yrittäjä, joten tauko ei aiheuta taloudellista katastrofia kun palkka juoksee toisesta työstä entiseen malliin ja myös puolison työt jatkuvat koronasta huolimatta. Kaikki sympatiat niille, joiden toimeentulo on hevosten varassa. Tilanne ei tosiaan ole heille helppo, niin kuin ei toki monien muidenkaan alojen pienyrittäjille.

Hevosten ei onneksi tarvitse välttää lähikontakteja!
Kamu ja Gere suukottelemassa. 
Onneksi ehdittiin vielä juuri ennen koronahässäkkää järjestää jo syksystä asti suunniteltu koululaisten hevostapahtuma! Tapahtuma järjestettiin yhteistyössä paikallisen hevosystäväinseuran sekä useamman hevosyrittäjän kesken. Koululaiset pääsivät päivän aikana tutustumaan niin hevosen hoitoon, ratsastukseen, kärryillä ajamiseen kuin kepparitouhuihinkin. Lopuksi paistettiin makkaraa. Tapahtuma onnistui hienosti ja siitä tulee toivottavasti jokavuotinen perinne!


Nette tarjosi kärrykyytiä.

Iloinen joukko oppilaita ja opettajia juuri paikalle saapuneina.
Nytpä ei sitten mitään tapahtumia tarvitse hetkeen miettiäkään vaan vietellään hiljaiseloa kotiympyröissä. Syrjässä asuvina meidän on helppo pysytellä erossa muista ihmisistä. Välttämättömiä ovat oikeastaan vain käynnit lähikaupassa ruokaostoksilla. Tietenkin toivotaan, ettei kukaan eläimistä tai ihmisistä juuri nyt sairastuisi tai loukkaantuisi. Espanjassahan ratsastus on jopa kielletty, jotta ratsastusonnettomuuksien uhrit eivät veisi sairaalapaikkoja. Toivottavasti Suomessa ei sentään moisiin rajoituksiin mentäisi. Jokainen hevosenomistaja ja ratsastaja voi varmasti kuitenkin omalla kohdallaan minimoida riskit ja jättää ainakin kaikenlaiset turhat riskit nyt ottamatta.


Tämä ei ainakaan ole kovin riskialtista puuhaa!
Nipa ja Kamu metsälenkillä maasta käsin.

Vaikka koulut laitettiin kiinni niin meidän neidilläkin riittää puuhaa
omien hevostensa liikuttamisessa. :)


tiistai 3. maaliskuuta 2020

Omituinen talvi

Tämä talvi 2019-2020 on varmasti ollut omituisin laatuaan täällä Etelä-Karjalassa. Onhan noita vähälumisia talvia ennenkin ollut, mutta aiempina vuosina lunta on sentään jossain vaiheessa ollut. Nyt ollaan jo maaliskuun puolella, eikä kunnon lumikerrosta ole ollut vielä ollenkaan. Jos lunta sataakin, se sulaa parin päivän päästä pois. Taisi tämä talvi mennä siis kokonaan ilman pysyviä lumia.

Tammikuun lenkkimaisemia Neten kanssa.
Onneksi jäisiä kelejä on kuitenkin ollut kohtuullisen vähän. Enimmäkseen on ollut joko täysin sula maa tai sitten pieni räntäkerros, eikä mitään peilijäätä. Jäätikkökelit olisivat hevosten kannalta pahimpia mahdollisia. Kengättömän Kamun kanssakin on päästy lenkkeilemään mukavasti läpi talven, vain muutamana päivänä lenkki on pitänyt jättää väliin liukkauden takia. Kamun  lenkkeily on edelleen ollut lähinnä vapaana kirmailua Nipan mukana, valjaissa se on ollut vain harvakseltaan. Kesällä meillä ei ole oikein vapaanalenkkeilyyn sopivia maastoja, kun pellot menevät taas viljelykseen, joten sitten alkanee Kamunkin osalta säännöllisempi ajaminen.

Juuri 2-vuotiaaksi kääntynyt Kamu vuoden ensimmäisellä talutuslenkillä.
Jossain vaiheessa lunta oli sentään sen verran, että päästiin harrastamaan pariin kertaan hiihtoratsastusta! Kertaalleen treenailtiin hommaa kotona pelloilla, ja toisella kerralla käytiinkin jo antamassa asiakkaille kyytiä tapahtumassa. Ne asiakkaat, jotka eivät uskaltautuneet suksille, saivat kokeilla vauhdin hurmaa ahkion kyydillä. Ihana Nette toimii tässäkin hommassa yhtä luotettavasti kuin kaikessa muussakin, mitä siltä olen keksinyt pyytää.

Tarkoitus oli jatkaa tätä hauskaa lajia ja tarjota sitä toisessakin tapahtumassa, mutta lumien sulaminen kirjaimellisesti vesitti ne haaveet. Palataan asiaan seuraavana talvena, jospa se olisi taas lumisempi versio!

Hiihtotreenit kotona. Minä ratsailla ja Hannu suksilla.
 Itselläni on tuo suksilla olo edelleen kokeilematta!
Eipä ole myöskään rekiä aseteltu hevosten perään kertaakaan tänä talvena. Valjakkovaunut sen sijaan ovat olleet ahkerassa käytössä ja niillä on kyyditty monta iloista asiakasporukkaa. Nette huolehtii toistaiseksi asiakkaiden ajelutuksesta valjakkovaunuilla, mutta myös Nipa ja Gere osallistuvat koppakärryillä ajelutuksiin sekä ratsastuksiin. Nopsa, Taika ja Kamu eivät toistaiseksi vielä kyyditse asiakkaita, mutta nekin osallistuvat asiakastoimintaan olemalla taputeltavina, hoideltavina ja ruokittavina. On ihanaa, että tallin kaikki kuusi hevosta ovat niin iloisia ja ihmisrakkaita ja tekevät mielellään töitä asakkaiden kanssa! Nuorempi kaarti tarvitsee kuitenkin vielä koulutusta ja rutiinia, ennen kuin niitä voi käyttää ajo- tai ratsastustoiminnassa turvallisesti. 

Tässä ollaan Neten kanssa käymässä ihan vain omalla postilaatikolla. :)
Harrastustoiminnan osalta on vietetty talven ajan melkoista hiljaiseloa. Tänään kuitenkin otin esille tyhjän paperin ja luonnostelin meille jonkinlaisen kilpailukalenterin. Siihen on merkitty jokaiselle jotakin: Nipalle, Taikalle ja Nopsalle ravipuolen juttuja, Netelle ja Gerelle matkakisoja ja Kamulle näyttely. Mutkia on tietenkin taas matkassa ennen kuin suunnitelmat ovat toteutuksen asteella. Ensinnäkin se, että vetoautoni on tällä hetkellä pois pelistä, ja toiseksi ikuinen ongelma mistä saada kaveri mukaan niille reissuille, joita ei voi tehdä yksin. Mutta toivotaa, että edes osa suunnitelmista toteutuu!




sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Toiveet ja tavoitteet

Vuoden vaihtuminen on aina sitä aikaa, kun tehdään lupauksia ja asetetaan tavoitteita. Nämä kuluneet melkein 29 vuotta hevosten omistajana ovat kyllä aika tehokkaasti opettaneet, että hevosten kanssa olisi parempi elää vain hetkessä, turhan suuria suunnittelematta. Hevosten kanssa kaikki voi muuttua niin hetkessä. Joskus tavoitteeksi riittää ihan vain se, että saat ne säilymään hengissä seuraavaan päivään saakka. Joskus sentään pääsee niin pitkälle, että pääsee haaveilemaan jostain kivoista jutuista, reissuista ja kisoista, ja joskus sentään joku haave jopa toteutuukin!

Gere päiväheinillä pari päivää sitten. 

Joskus kaikki on ohi niin nopeasti. Tämä suukkoturpa, Geren isoveli Faro
menehtyi suolikierteeseen maaliskuussa 2018.

Joskus luopumisen saa tehdä ajan kanssa suunnitellen. Neten emä Pörri
lopetettiin yli vuoden suunnittelun jälkeen tammikuussa 2015.
Tällä hetkellä kaikilla meidän hevosilla on kaikki hyvin, mutta tuo parin kuukauden takainen sairastelu säikytti sen verran, että en oikein itse osaa vieläkään relata vaan vähän huolestuneena kyttäilen hevosten vointia. Hevosilla kun tunnetusti on vielä ikävä taipumus sairastua tai loukkaantua juuri viikonloppuisin tai juhlapyhinä. Joulun pyhistä selvittiin kuitenkin mukavasti, ja toivotaan että selvitään vielä uudesta vuodesta ja loppaisestakin samaan malliin.

Nette vapaana metsäretkellä joulupäivänä.

Kokonaiuutena ajatellen kulunut vuosi meni meillä ihan hyvin, vaikka loppuvuoden sairastelu ehkä jättikin vuodesta jotenkin huonon fiiliksen. Ennen lokakuuta emme tarvinneet eläinlääkäreitä muihin kuin rutiinijuttuihin, ja kisaamaankin päästiin sentään enemmän kuin edellisenä vuonna, vaikka ei toki niin paljon kuin toiveissa olisi ollut. Kuitenkin sentään Nette kävi kahdesti matkakisoissa ja Nipa neljästi harjoitusraveissa. Harmittamaan jäi se, että Kamu ei päässyt esiintymään varsanäyttelyssä.
Mutta onneksi niin kisoja kuin näyttelyitäkin on tulevana vuonnakin!

Kamu tuskin itse harmittelee peruuntuneita näyttelyitä!
Tässä varsa lenkkeilemässä pellolla aatonaattona. 

Parhaat onnistumiset vuonna 2019 koettiin ehdottomasti yritystoiminnan puolella! Tiloja saatiin rakennettua valmiimmaksi, asiakkaita tuli lisää ja tulot kasvoivat mukavasti vuoden loppua kohti. Liian nopeaa kasvua en edes toivo, sillä haluan pystyä tekemään kunnolla kaiken sen, mitä teen. Ensi vuodelle toivotaan samanlaista positiivista kehitystä!

Rekiajelut jäivät tänä jouluna valitettavasti haaveeksi.
Kuva vuoden takaiselta tapaninajelulta.
Hevosten osalta suurimpana toiveena on tietenkin se, että kaikki hevoset pysyvät elossa ja terveenä. Jos jotain muutakin vielä uskaltaa toivoa, niin kisoihin olisi kiva päästä vähän enemmän kuin viime vuonna! Haaveissani minulla on tulevana vuonna kaksi upeaa matkaratsua: uraansa aloitteleva Gere ja omaansa vähitellen jäähdyttelevä Nette, kolme starttailevaa ravuria: Nipa, Taika ja Nopsa, sekä upea näyttelyvarsa Kamu. Haaveet ja todellisuus harvon kohtaavat toisiaan, mutta siitä huolimatta, toiveikkaana ja innokkaana uutta vuotta kohti. :)

maanantai 23. joulukuuta 2019

Tämän blogin loppu

Into blogin kirjoittamiseen ei ole yrityksistä huolimatta palannut, joten lienee aika kuopata tämä blogi täältä roikkumasta. Kiitos kaikille...